madrid

End of September I had a business trip to Madrid and decided to stay the weekend. I had never been to Madrid and instantly became a fan. Unfortunately my airbnb host cancelled less than a week before the trip, so I ended up in a hotel a bit out of town – contrary to the flat which would have been right by Plaza Mayor. Prices were much higher at that point due to my trip being less than a week away, hence the  remote location. However, there was a direct bus connection from my hotel to Puerta del Sol for just 1,5€ so it didn’t really matter.

Mulla oli työmatka Madridiin syyskuun lopulla ja yhdistin siihen vähän omaa lomaa kerran se sattui niin sopivasti loppuviikolle. En ollut ennen käynyt Madridissa mutta tykästyin kovasti. Madridiin ei kannata (lokaalien vahva suositus) mennä kesä-elokuussa koska silloin siellä on sietämättömän kuuma. Sisämaahan ei tule mereltä miellyttävää tuulenvirettä vaan tuuli tuntuu enemmän siltä kuin kuuma fööni puhaltaisi kasvoille. Näin syyskuun vikalla viikolla, siellä oli vielä +28 päivisin, eli oikein miellyttävä kesäsää suomalaiselle. Jouduin majoittumaan kauemmas keskustasta koska airbnb host perui varaukseni viikkoa aiemmin. Siinä vaiheessa hinnat oli jo aika korkeat niin päädyin aika kauas keskustasta hotelliin – toisaalta sain testattua paikallisen bussiliikenteen, joka toimi moitteettomasti edulliseen 1,5€ hintaan/suunta.

apres work -wear // dress – &other stories

plaza mayor

almudena cathedral

royal palace of madrid

On Friday I navigated towards Mercado de San Miguel, a recommendation from my colleague – a “must see” he said. Indeed, a must-see or must-experience. The idea is that you can mingle around the hall and eat small portions from any of the shops whilst sipping on some red wine for a ridiculous 3€/glass. I was not hungry enough to get the most out of this place – but definitely, do go if ever in Madrid and make sure you’re hungry!

Perjantaille olin suunnitellut meneväni San Miguelin kauppahalliin syömään. Tämä oli ehdoton “must” kollegaltani ja aivan mielettömän ihana paikka! Ideana on että hallissa voi pyöriä maistelemassa eri kojujen ruokia viinilasi kourassa. Täällä ei tunneta Eviran määräyksiä tarkoista anniskelualueista tai vesivessasäännöistä. Harmillisesti mulla ei ollut tarpeeksi nälkä että olisin saanut kaiken irti tuosta kauppahallista, mutta pitihän ne osterit syödä ja pari pientä piirasta. 

mercado de san miguel

chueca

shopping saturday // dress – zara

frutas prohibidas

Saturday was dedicated to shopping. What else would a wannabe fashion blogger do when in a new city? Bear in mind that Spain has a big garments industry, so many things are cheaper there than elsewhere in Europe. I started the day with breakfast at Frutas Prohibitas in Chueca neighbourhood, a cute little health cafe with a massive selection of smoothies, smoothie bowls, juices and sandwiches.  The staff was super friendly too, so be sure to pop by!

Lauantaina suuntasin etukäteen googlettamaani smoothiekahvilaan syömään acai-bowlia ja nauttimaan aamusta. Aivan superihana paikka iloisella ja avuliaalla henkilökunnalla, jotka puhuivat myös todella hyvää englantia! Kiinnitin huomiota että paikallinen ruokakuski haki sieltä ennakkoontilattuja annoksia kotiinkuljetettavaksi – sekin siis toimii jos onnistut saamaan sen airbnb-kämpän Madridista.

sunday funday // dress – lindex

brekkie at bumpgreen

I flew back on Monday which meant that I had all of Sunday to stroll around. As Saturday turned out to be 12h in the city, on Sunday I wanted to take things easy. After breakfast I went to Parque de El Retiro for a slow walk and to check out Palacio de Cristal. There were quite a few people in the park – a group doing Tai Ji, kids practicing rollerskating, families on row boats. End of September is still very warm in Madrid, closer to +30c, and the weather was just perfect. The rest of the day I spent by the hotel pool before heading out for a last dinner in the city.

Mulla oli koko sunnuntai vielä aikaa koska lensin Finskin suoralla lennolla vasta maanantaiaamuna takaisin Helsinkiin. Sunnuntaiksi olin suunnitellut puistoilua ja hotellin altaalla löhöilyä. En olisikaan jaksanut enää kävellä samanlaista päivää kuin lauantai, jonka olin koko päivän liikkeellä. Retiron puisto oli sekin näppärästi bussimatkani varrella, niin hyppäsin vähän aiemmin pois ja kävin aamupalalla Bumpgreenissä, joka sijaitsee sivukadulla Retiron vieressä. Tiesin Retirosta vain että siellä on todella söpö lasitalo, joka oli oikeastaan se syy mennä juuri siihen puistoon.

retiro

palacio de cristal

skirt – mango // t-shirt – hm // bag – gucci

rooftop at the hat

For Sunday dinner I wanted to go to a rooftop bar called The Hat, which I’d read of before. It’s located on top of a hostel right next to Plaza Mayor and is very popular so be prepared for a wait. They do have a bar downstairs where you can wait, but as I was travelling solo they found me a table straight away. This rooftop doesn’t really have view and the menu is rather simple but I very much like the atmosphere. Another recommendation from me!

happy camper going home      coat & mules – zara // trousers – mango // knit – hm

Sunnuntain illallisen halusin syödä aiemmin löytämälläni kattoterassilla The Hat, joka on itse asiassa hostellin oma ravintola. The Hat sijaitsee ihan Plaza Mayorin vieressä ja on todella suosittu – lauantaina alakerran aulabaari oli täynnä ihmisiä jonottamassa pöytää katolle. Minä sain samantien pöydän koska olin itsekseni liikkeellä ja yksi henkilö on aika helppo sijoittaa yleensä. Vaikka kyseessä oli kattoterassi, näkymät sieltä ei ole kovin kummoiset mutta muuten aivan tosi söpö paikka! Hauskoja muovipussidrinksuja ja hyvä menu, vaikkakin lyhyehkö, mutta löysin helposti itselleni ruokaa. 

Advertisements

fashion design – hds

Not sure if I mentioned that I took a course in Fashion Design at Helsinki Design School? Anyways, that’s what kept me busy last September to June. At times a bit hard to fit into my schedule at times,  but the school is designed for people who work full time. The course ended with all of the students getting their one design they had worked on, photographed at a studio by Marica Rosengård. It was an amazing opportunity to experience a photoshoot in a real studio with professional models,  make-up artists and one of the most renowned fashion photographers in Finland.

Kuvan käyttöoikeudet: Helsinki Design School

En muista onko siitä ollut bloginpuolella puhetta, mutta suoritin viime talven aikana muotisuunnittelijan tutkinnon Helsinki Design Schoolissa. Kävin koulua työn ohessa, joka oli välillä vähän taiteilua, mutta HDS on suunniteltu nimeomaan töissäkäyville. Tän syksyn kurssit on tainneet jo alkaa, mutta keväälle hakemusta vaan jos kiinnostaa! Parasta – ja ehkä arvokkainta – kurssissa oli ehdottomasti loppuhuipennus eli oman vaatteen kuvauttaminen studiolla Marika Rosengårdin kuvaamana. Oikea kuvausstudio, Paparazzin mallit ja ammattimeikkaajat. Ja tällanen siitä tuli.

Photo: Marika Rosengård
Model: Sophie / Paparazzi
Make-up: Meghna Mukherjee
Hair: Kira Muesa
Design by me

bali – gili t

Finally got around to uploading some photos from Bali. As planned, I did learn to surf. Well, “learn” may be an exaggeration, but I did do a few days in the water and would say I managed to get half the waves by the end of my course. I stayed at a really cool surf camp called Kima Surf – strongly recommend it to anyone travelling to Bali! I ended up staying at two of their camps; Canggu and Seminyak. The camps have been recently renovated so they are very modern and beautiful. I preferred Canggu though, mainly for the general atmosphere and quietness of the area.

Mennäänpä hetkeksi Balille. Reissu oli ihan mieletön! En oikeestaan tiennyt mitä odottaa mutta Bali vei kyllä multa jalat alta ihan täysin. Vietin alkulomani Canggussa ja se oli just niin ihana paikka kuin instagram-kuvat on antanut ymmärtää. Pieni ja rauhallinen kaupunki reilun tunnin (auto)ajomatkan päässä Kutalta pohjoiseen, riisipeltojen ja trendikkäiden kahviloiden ympäröimä surffiparatiisi. Tykkäsin Canggun wibesta tosi paljon, toivon ettei se kasva tuosta eikä sinne rakenneta suuria hotelliresortteja. Asuin Kima Surf campilla 5 ensimmäistä yötä ja loman loppupuolella päädyin samaisen leirin Seminyakin osoitteeseen. Molemmat leirit oli vasta rempattuja eli tosi moderneja ja hyvässä kunnossa. Hinta-laatusuhde täydellinen, tosi hyvä aamupala (joka sisältyi hintaan) ja älyttömän ystävällinen henkilökunta, joka muisti jokaisen leiriläisen nimeltä (!), 5/5 Kimalle – menkää sinne jos menette surffaan!

I rented a bike one of the days and drove up to Ubud to see the amazing rice fields. It took me some trial and error to find the right spot as I managed to loose the previously downloaded map on my phone. I ended up driving up and down, back and forth in Ubud until I gave up and went for lunch. Managed to connect myself to wifi while lunching and realized I just took one left too early so after lunch I drove back up the road and found what I was looking for. Mind you by then I was exhausted from the heat so I didn’t go down to the rice fields at all but admired them from above.

Canggussa ollessani vuokrasin yhtenä päivänä mopon ja ajelin Ubudiin katsomaan riisiviljelmiä. Olin nähnyt monessa blogissa kuvia “the rice fieldseistä” enkä aluksi meinannut millään löytää sinne. Mulla oli puhelimeen ladattu kartta, jonka onnistuin hävittämään puolivälissä Canggua ja Ubudia. Suhailin edestaikaisin pitkin Ubudia  enkä löytänyt etsimääni. Keskipäivän aurinko porotti täysillä ja vesipullon sisältö oli huomattavasti kädenlämpöistä kuumempaa eikä sitä perhanan viljelmää vaan näkynyt. Luovutin ja palasin Ubudin keskustaan lounaalle. Ravintolassa (kuten kaikissa ravintoloissa Balilla) oli wifi, jonka avulla paikansin itseni uudestaan ja katsoin google mapsista että olin vaan kääntynyt liian aikaisin vasemmalle. Kerran sinne Ubudiin asti oli tultu, lähdin lounaan jälkeen vielä kerran kokeilemaan onneani. Ja löytyihän the viljelmät sieltä, itse asiassa ison tien varresta todella helposti. Matkalla eksyin tosin vielä sivettikissa-kahvitarhalle. Siellä ne raukat pyöri pienissä häkeissään. Äkkiä pois. Tässä vaiheessa olin jo aika väsynyt kevyeksi suunnitellusta päiväreissustani niin en mennyt viljelmille sen enempää kävelemään vaan kuvasin niitä vain ylhäältä. Sitä paitsi kun pääsin reissulta kotiin, huomasin että ahkera aurinkosuojarasvaukseni ei ylettynyt kämmenselkiin ja molemmat kämmenselät oli palaneet turvoksiin asti. Rystysiä ei erottanut ollenkaan mutta onneksi kädet ei olleet kipeät. 

After Ubud I took off to Gili Trawagan or Gili T. I had booked a room and 3 days of diving there beforehand and only in Canggu did I learn that Gili T is “the party island”. And yes, I did end up going out two nights while there. The diving was fine but having worked as a dive guide in Thailand, it didn’t quite deliver the wow-effect I was hoping for. The only thing I really wanted to see was the pygmy-seahorses, which we did not find or something big like mantas or molah molah’s. Retrospectively I should have booked Nusa Lembongan which is said to have better diving for more advanced divers. But you have to leave something for next time! But if you do end up in Gili T, I strongly recommend Manta Dive both for diving and accommodation. The location is superb, right opposite the beach where speed boats from Bali drop you off.

Ubudin reissua seuraavana päivänä lähdin Gili Trawaganille sukeltamaan. Olin varannut 3 yötä Manta Dive resortista, jossa asuin ja joiden kanssa kävin sukeltamassa. Balille päästyäni mulle selvisi että Gili T on niistä kolmesta saaresta se bilesaari – ja venyihän siellä illat sukellusporukan kanssa aika myöhäisiksi. Mutta ei se mikään Bangla road ole, paikallinen lainsäädäntö pitää huolen että kaikki baarit menee klo 01 kiinni ja vain yksi baari per ilta saa pitää 04 auki. Päädyin olemaan Gili T:llä yhden ylimääräisen yön koska perjantai-aamulle oli suunniteltu sukellus yhdelle kohteelle jolle ehdottomasti halusin. Pygmiheppoja ei silti näkynyt, tavallinen heppa kyllä ja leaf frog fish, joka oli mulle uusi tuttavuus.  Jälkiviisana olisi pitänyt mennä Nusa Lemboganille missä on ilmesesti vähän haastavampia kohteita – myös kaikkea isoa mantoista lähtien. Se jäi nyt ensi kerralle.

smoothie bowls from kayu cafe at gili t – try it, you won’t be disappointed!


the cutest of all bungalows

The last 3 nights I spent at Kima Surf Seminyak camp. I managed to injure my back first day of surfing so my last days were spent by the pool reading a book. I found Seminyak a bit too noisy and big for my liking, but it’s hard to top Canggu. On the other hand it’s close to Kuta if you want to do some shopping and the camp organizes transportation to the Single Fin bar in Uluwatu on Sunday’s. That was nice, although I would have come a few hours earlier as it was packed by sunset.

Lopuksi palasin tosiaan Kima Surfin Seminyakin leirille, jossa vietin 3 yötä. Ensimmäisenä surffiaamuna pamahti selkä, joka osoittautui myöhemmin noidannuoleksi. Oli sen verran kivulias että siihen jäi mun surffit siltä erää. Loppuloma meni altaalla löhöillessä kirjaa lukien. Leiriltä järjestettiin myös kuljetus Uluwatun Single Fin baarin sunnareille, jossa käytiin neljän minivanin kokoonpanolla. Single fin on yksi niitä must-do juttuja Balilla, mutta suosittelen menemään aiemmin kuin juuri auringonlaskun aikaan, koska se on todella suosittu.

single fin

I will definately go back to Bali, hopefully sooner than later. I’ve been bit by the surfing bug and I can’t imagine anywhere else I’d want to surf than there. Besides, I can combine it with my other passion of diving, which is more than I can say of most places.

Just eilen näin erästä Surffimimmiä ja tuli ihan hirvee kaipuu takaisin. Takaisin veteen, takaisin laudan päälle, takaisin Balille. Ehkä ens kerralla Surffimimmi lähtee mun mukaan!

cherry blossom

A few pics from last Sunday. I had never been to the cherry tree park in Helsinki. It was magnificent! Last year I just missed the cherry blossom when I got to Vancouver so this was really nice. Our hanami-stroll was followed by some shopping at the Marimekko Outlet, which is conveniently located right next to this park. I had never been there either, so many new experiences last weekend!

top – bershka // culottes – mango // bag – gucci

   

Käytiin viime sunnuntaina katsomassa Roihuvuoren Kirsikkapuiston Hanami-juhlaa. Mun ensimmäinen kerta kyseisessä puistossa ja olihan se kaunis! Viime vuonna kirsikat oli juuri kukkineet kun tulin Vancouveriin ja näin vain sen hiipuvan loiston kun kierreltiin kaupungilla. Tää oli kyllä magee.

Hanamikävelyn jälkeen piipahdettiin Marimekon outletissa, joka on ihan siinä vieressä. Tehtiin melkoisia löytöjä mamman kanssa, suurin osa -60 tai jopa -70 prossaa. En ollut sielläkään koskaan käynyt, et paljon uutta viime viikonloppuna!

#guccimania

Hands up, who is not totally obsessed with Gucci atm? Ever since they hit the motherload with Dionysus and the endless variety of embroidered canvas, it has been the it-bag of fashionistas worldwide. I, like many others, fell for the look instantly. All of a sudden a logo canvas was no longer so 1999 and I found myself browsing through the interweb trying to decide which colour I wanted. This is probably the one time the indecisive libra in me turned out to be a blessing in disguise, as come January and a business trip to northern Italy. I jumped at the chance and flew in the weekend before to soak in Italian style and atmosphere, sprinkled with a bit of shopping. 

I spent three days in Florence thinking I would treat myself to a Gucci while there. Browsing in the third store, I finally started chatting with a salesperson not having found quite what I was looking for. She then told me that there was a calf skin limited edition of the mini bag, but they were sold out. She phoned all the stores that might still have one, with no luck. I was gutted that I finally found what I wanted, but I was too late. I took one hopeful look in at Milano airport but no cigar. I had already given up hope as the calf skin edition did appear on gucci.com but only in a bigger size, until I travelled through Singapore, that is. And then there it was, calling out my name (it did!). And guess what? It was the last one. The last one in three Gucci stores at Changi Airport.

with swarovski details

Oisko aika taas puhua materialismista? Tämähän on minun pakopaikkani arjesta, paikka jossa jakaa kaikkea muuta kuin niitä oikeesti tärkeitä asioita. Eli puhutaan. Mä oon vähän laukkufriikki – ja kenkäfriikki – mutta nykyisin enenevässä määrin laukkufriikki ja mulla on jo pienehkö kokoelma erilaisia aarteita vaatehuoneen hyllyllä. Viime kesänä olin jo ihan myyty Guccin uusimmalle hittilaukulle ja selailin kuumeisesti nettisivuja koettaen päättää minkä värisen yksilön ostaisin. Tavallaan kiinnosti kaikki kreisit kirjailut, mutta niin suurelle laukulle mulla ei ollut tarvetta ja toisekseen olin päättänyt että tarvitsisin oikeasti mustan crossbodyn. Dionysus ministä tuli mokkanahkainen musta, mutta se ei jotenkaan puhutellut. Paras olisi sellainen röpelöinen nahka mikä ei ole niin arka naarmuille.

Sitten tulikin mieluinen työmatka pohjois-Italiaan, johon yhdistin viikonloppuloman Firenzessä. Guccihan on Firenzeläinen merkki, joten odotukset oli korkealla. Kävin kaupungilla, kävin Outletissa, kävin taas kaupungilla, kunnes liikkeestä lähtiessäni päätin vielä kysyä myyjältä mahdollisista tulevista malleista. Ja sieltä ne maagiset sanat tulivat: l-i-m-i-t-e-d  e-d-i-t-i-o-n, mutta ne on loppu. Finito. No have. Myyjä soitteli Venetsiat ja Roomat läpi (siinä vaiheessa junalippu jompaankumpaan laukun vuoksi tuntui varsin selväjärkiseltä idealta) ilman tulosta ja antoi vielä yhteystietonsa ja kehotti soittamaan kuukauden kuluttua jos niitä olisi vaikka tullut lisää. Milanon kentällä oli nahkainen Dionysus-WOC, jota pohdin lohdutuspalkinnoksi mutta jätin sen kuitenkin sinne.  Jossain vaiheessa Guccin verkkosivuille tuli se nahkainen versio mutta vain isommassa koossa, koska #limitededition. 

No, eipä aikaakaan kun olen taas lentokentällä. Singaporessa matkalla Balilta Suomeen, taistelemassa transit-tiskillä siitä miksi Finnairin boarding passeja ei saa ennen kuin 3h ennen lennon lähtöä eli tax free ostoksia ei voi tehdä. Isän sikarit ja viskit jäi kassalle kun elektroninen boardari ei toiminut. Suhailin terminaalien välisellä junalla edestakaisin etsimässä sitä transit tiskiä – vain kuullakseni että tervepätuloa takaisin tuossa kahden tunnin kuluttua – kun Guccin liikkeen ohi kiukkuisesti marssiessani hyllyltä osui silmään jotain mustaa. Ja siinä se oli, livenä. Olin niin onnellinen että piti selittää koko Firenze-episodi myyjälle, joka vaan hoki että “I’m so happy that you got your bag! I’m so happy that you’re happy!” ja muoviraha vinkui.

Ja ai niin, tuo oli viimeinen kappale Changin lentokentän kolmesta Guccin liikkestä. Viimeinen.