Flu

Hello from the sickbed. I came down with the winter flu on Wednesday and haven’t really left the house since. Thank you Lord for Netflix and Scandinavian crime series! Seriously, if you haven’t seen the original “The Bridge” or the Millenium Trilogy – start with those. The American version are embarrassingly poor. Unfortunately the Danish version of “The Killing” wasn’t available on Netflix so I’m watching the Seattle one now. Which is actually very good. Mind you I have not seen the original, so I can’t compare. But in general Swedes and Danes make very good crime series.

I have basically lived off smoothies and soups to get me through these days. Here are my favourites.

Terve vaan sairastuvalta. Eiköhän se influenssa saanut mutki kii, heti kun oli treeniohjelma saatu käsiin ja ensimmäisiä harjoitteluja alle. Keskiviikkona nousi kuume, tai mun tapauksessa lämpö (mulla ei koskaan nouse kuume yli 37,5) ja siitä lähtien oon maannut sohvalla Netflixin kanssa. Hurrah kaikki skandi-rikossarjat! Kuka muu katsoi sen Siniset Silmät, joka lienee aika uus Netflixissä? Ihan huikee! En eka meinannut tajuta sitä ideaa mut tokan jakson jälkeen jo ihan koukussa. Ja niin kivuliaan ajankohtainen aihe myös nykysuomessa.. Nyt mulla on se The Killing (jenkkiversio) menossa, se vaikuttaa yllättävän hyvältä ollakseen amerikkalainen. Ja onhan siinä Joel Kinnaman ♥♥ 

1/2 orange
1/2 avocado
1-2cm fresh ginger
1/2dl sea buckthorn
2 eggwhites
1/2 banana

Sea buckthorn has quite a distinct taste (bitter) so if you’re not familiar with it start easy. You can always add more. The berries are rich in vitamins C, E and K and considered highly nutritious. I know they can be a bit hard to come by in some parts of the world but give them a shot if you do!

Aloitin tämän vuoden tällasella nestemäisellä aamupalalinjalla ja oon sinnikkäästi värkännyt smoothieta tai smoothie bowleja töihin joka aamu. Siihen kun avokadon ja kananmunan valkuaisia nakkaa niin hyvin jaksaa lounaaseen – tai siis siihen välipalaan, jonka jokainen meistä tietysti syö koska noudattaa 5-6 ateriaa/päivässä ruokarytmiä 😉 Oon myös huomannut että hedelmät on niin sokeripitoisia ettei avokadon, pinaatin, lehtikaalen tai muun vihanneksen heinämaun peittämiseen tarvitse mitään muuta. Mä en siis makeuta smoothieta mitenkään. Tämä ylläoleva smoothie esimerkiksi on yllättävän makea tuon appelsiinin johdosta. Ja kun mukaan lykkää tyrniä niin johan on terveellistä. Tietty kaikista paras ois että se tyrni ois jostain muualta kuin Virosta lähtöisin, ts. luomutyrniä, jota mamma on luvannut tuoda sitä kun kotiseudulla kasvaa. Propsit sille, joka niitä vielä viitsii poimia. 

1 onion
1-2 red chilies
2 garlic cloves
6dl chicken broth
1 can coconut milk
300g chicken filé
whole wheat noodles
1ts fresh ginger
Seasoning:
fresh cilantro
sriracha sauce

Again, add chili to your own taste. You can leave out the sriracha if it feels like too much. I love a good spicy soup when I’m sick, the more the better! I do hope you manage to avoid the flu all together, because this seriously sucks.

Tosta keitosta ei tullut mielestäni tarpeeksi tujua niin lisäsin jälkikäteen srirachaa pinnalle. Mun mielestä kipeenä pitää olla supertulista ruokaa. Räkä liikkuu ja saa niistettyä kunnolla. 🙂 Ja onhan se luonnon oma antibiootti. So they say. 

Tri-ing 2016

A new year and a new resolution. Sound familiar? Sound futile? Worry not, this is not your usual resolution as this was made during the xmas holidays. To be precise the thought process was initiated well before xmas (a full 4 days!), so it’s not really a New Year’s resolution. As some of you may remember, I ran my first half marathon last summer – which was by far the greatest endurance achievement of my life – but it did put me off running for many months. One sport, 12 weeks, no coach, no feedback, no good. I do still believe running could be a sport that I enjoy, but this time I do want someone to show me how it’s done properly. And I need something else in my weekly schedule to keep me interested. Consequently we come to my new sport of choice: the Triathlon.

Uusi vuosi ja uusi elämä -lupaukset? Kuulostaako katteettomalta? Niin mustakin, mutta aiemmista vuosista oppineena ilmoittauduin ja maksoin kaiken jo hyvissä ajoin välipäivinä, eli aattona oli jo myöhäistä peruutella. Niin kuin ehkä osa teistä muistaa, juoksin elämäni ensimmäisen puolikkaan viime kesänä ja se onkin tähänastisen elämäni suurin saavutus kestävyyslajissa. Sitä harjoiteltiin sen verran hampaat irvessä ja verenmaku suussa että kisojen jälkeen ei tarttenut moneen kuukauteen hirveesti juosta. Muutaman lyhyemmän lenkin kävin vetään mutta innostus jäi aikalailla sinne HHM:n reitille.  Olen edelleen kuitenkin sitä mieltä että juokseminen voisi olla yksi laji, josta aidosti nautin mutta se vaatii oikeanlaisen tekniikan ja tsemppauksen. Ja se vaatii myös jotain muuta kuin pelkkää juoksua viikosta toiseen. Ja tästä päästäänkin asiaan eli lupauksiin eli mun uusimpaan innostukseeni nimittäin triathloniin! 

photos – pinterest

To be perfectly honest, I’m not starting from scratch. I’ve been a member of Helsinki Triathlon since last summer and I’ve done a swimming course with them throughout last fall. So I’ve sort of already started. This course played a big part in where I am right now, which is a training group of 16 with a specific schedule for all three sports running from January to the end of May. The reason I chose to commit to a high intense group is the progress I’ve made in swimming last fall. The importance of technique and a thoroughly planned schedule make a huge difference in your personal development, but more importantly training becomes enjoyable. Besides, I need the group pressure, the training buddies and the pep talks. I’m very keen on staying within my comfort zone if left to train by myself.

The goal for our group is a competition in June. I’m looking at a sprint distance which is 750m swim, 20km bike and 5km run. Clearly a distance anyone can pull of, but I would like to finish it in a decent time. So what does my schedule look like for the next 4 weeks? Freakin’ insane!!

Onhan se vähän trendilaji niin kuin joku crossfit, mut olkoon. Puolustuksekseni voin kertoa että oon ensimmäisen kerran miettinyt tätä lajia jo muutama vuosi takaperin. En kuitenkaan koskaan ajatellut että siihen kykenee kukaan muu kuin yli-ihmiset mutta tässä sitä nyt kuitenkin ollaan. Ihan nyt välipäivinä en tätä juttua kuitenkaan keksinyt, vaan olen kuluneen syksyn kulkenut Helsinki Triathlon seuran uimakoulussa ja (ainakin omasta mielestäni) ottanut melkoisia harppauksia teknisesti ja sen myötä tietysti myös vauhdillisesti. Tästäpä kipinä valmennusryhmään lähdöstä ja tässä sitä nyt sitten ollaan. Meitä on 16 ryhmässä ja meitä yhdistää seuraavat 5 kuukautta intensiivinen treenaaminen, joka huipentuu kesäkuun kisoihin. Tuo uimakoulu näytti jälleen kerran sen kuinka tärkeä oikea tekniikka ja suunniteltu harjoittelukokonaisuus kehityksen kannalta on – puhumattakaan siitä kuinka paljon kivempaa se harjoittelu silloin on. Sitä paitsi itseni tuntien tarvin ryhmäpainetta ja tsemppiä poistuakseni sieltä omalta mukavuusalueelta. Ja mukavuusalueellahan ei tunnetusti mitään kivaa tapahdu ikinä.

Mitä sitte kesällä 2016 tapahtuu? Omalta osalta odottaa sprinttimatkan kisat mikä tarkoittaa 750m uintia, 20km pyöräilyä ja 5km juoksua. Matkana siihen pystyy varmasti kuka tahansa mutta tarkoitus oiskin suorittaa se jokseenkin järkevässä ajassa. Yllä kuvassa nyt ensimmäisten viikkojen treeniohjelma. Arvostan tuota kokonaista lepopäivää.