HHM 2015

Yesterday was the day that I’ve been waiting (and dreading) for for the past 3 months: my first half marathon. I was nervous and excited all last week waiting for the big day to arrive. I woke up at 6 for breakfast as we had an early start at 8:40am. Starting behind Musiikkitalo we ran along the beautiful shores of Helsinki from Eira to Arabianranta and finished at Finlandia Hall. We were very lucky with the weather as it was sunny and +15. I heard Stockholm Marathon wasn’t quite as lucky a week ago. 

I placed myself in the 2:15-2:30 group and decided to go at my own pace, listen to music, turn off the feedback on Sports Tracker and see where that gets me. I did very well for the first 14km after which I just couldn’t keep up the pace. The long climb at the end between 17km and 18km nearly got me but I pulled through where many others turned to walking. When I finally got to Töölö Bay and saw the 20km sign I tried to pick up the pace but damn was that not the longest 1km ever! And after the 500m sign I thought the course would never end! Then I saw the finish line and my mom cheering at the last turn and I knew I had made it – my first ever half marathon.

It was such an amazing event, everything was well organized and I was happy to see so many people cheering along the course. There were music students of all ages playing along the way, cheerleaders, families and of course the volunteers of HHM. I don’t know if they even realize how much it means to the runners. So a big thank you to all of you!

Nyt se sitten on takana, se päivä jota on innoissaan ja kauhuissaan odoteltu koko kevät – elämäni ensimmäinen puolimaraton. Koko viikko meni jännittäessa lauantaista koitosta. Heräsin kello 6 aamulla koska startti oli jo 8:40 Musiikkitalolta. Juostiin Baanaa pitkin Eiran rannan kautta Kruununhaan ohi, Merihakaan, Arabianrantaan, Kumpulan läpi Pasilaan ja sieltä Töölönlahdelle ja maaliin Finlandia Talolle. Sääjumala suosi meitä auringonpaisteella ja +15 asteella. Täydellinen keli etten sanoisi. Toisin kuin viime viikkoisessa Tukholman maratonissa..

Sijoitin itseni 2:15-2:30 karsinaan lähdössä ajatellen hyppääväni 2:20 jäniksen peesiin. Sotasuunnitelma oli nautiskella matkasta ilman Sports Trackerin kilometripalautetta, kuunnella musiikkia ja mennä fiiliksen mukaan toivottavasti täysin hyytymättä. Ekat 14 kilsaa meni hyvään tahtiin alle tavoiteajan mutta sen jälkeen ei vaan tahti pysynyt yllä. Viimeinen mäki siinä 17-18km kohdalla meinasi koitua kynnyskysymykseksi mutta sinnillä sekin selätettiin juosten, vaikka moni hiljensi kävelemään. Sieltä kun päästiin Pasilan jälkeen kurvaamaan Töölönlahdelle ja 20km kyltti osui kohdalle ajattelin ottaa vielä loppukirin. Ja se olikin varmaan koko kilpailun pisin kilometri, etenkin se viimeinen 500 metriä. Siinä vaiheessa tuntui ettei se matka lopu koskaan! Kunnes yhtäkkiä näen maalin ja äidin siinä mutkassa huutamassa kamera kädessä tajusin että mähän oikeesti selvisin tästä, puolimaraton on takana!

Tapahtumana HHM oli mielestäni erittäin hyvin järjestetty ja oli mahtava nähdä niin paljon kannustusjoukkoja reitin varrella. Myös musiikkiluokkalaisten pisteet oli kiva piriste matkan varrella ja niiden kohdalla taisikin juoksijat taputtaa katsojia enemmän. Jättiläiskiitos kaikille vapaaehtoisille, jotka mahdollistivat tämän kilpailun meille osanottajille!

Advertisements